Nauta oppii myös sen, mitä et halua

30.12.2015

Naudat ovat viisaita eläimiä. Ne oppivat koko ajan halusimmepa me sitä tai emme. Kaikessa karjanhoidossa on syytä arvioida, kuinka se vaikuttaa nautoihimme ja sitä kautta tulevaan työhömme. Luottavaista, rauhallista ja tyytyväistä eläintä on helppo käsitellä ja mukava hoitaa. Tarpeeton stressi heikentää sen tuotosta ja terveyttä.

Naudoille on syytä opettaa karjanhoidon kannalta tärkeitä asioita eikä mitään temppuja. Hoidon kannalta tärkeimmät taidot vaihtelevat tuotantomuotojen ja kunkin navetan olosuhteiden mukaan. Parsinavetoissa lehmät olisi hyvä saada mahdollisimman nopeasti ylös, kun parret puhdistetaan. Pihattonavetoissa ja lihantuotantotiloilla nautojen olisi hyvä kulkea vaivatta lypsyasemalle, käsittelypaikoille. parresta toiseen tai teurasautoon. Irti olevat naudat pitäisi saada nopeasti käsittelyparsiin kiinni. Nautojen tulisi seisoa rauhassa sekä lypsyn että muiden toimenpiteiden aikana. Niiden olisi hyvä tulla ruokintapöydälle vasta sitten, kun rehut on jaettu.

Naudat pitävät rauhallisesta puheesta ja rapsuttamisesta. Ne pelkäävät nopeita liikkeitä, kovia ja korkeita ääniä ja lyömistä. Naudoilla on erittäin herkkä tuntoaisti: tuntevathan ne kärpäsenkin ihollaan. Kovakouraiset otteet ovat siis turhia. Naudat käyttäytyvät sitä rauhallisemmin, mitä vähemmän ne joutuvat kokemaan epämieluisia asioita. Se helpottaa lypsyä ja muita hoitorutiineita. Eläinten totuttaminen pikkuhiljaa näihin eri askareisiin helpottaa työtä entisestään. Mitään eläimen kannalta ikävää hommaa ei pidä jättää kesken levottoman tai epämiellyttävän käyttäytymisen takia eikä eläintä saa vapauttaa ennen kuin se on rauhassa, jottei eläin saa palkintoa huonoista tavoistaan. Rauhassa olevaa eläintä kannattanee palkita välittömästi rehulla. kehuilla ja käsittelypaineen poistamisella. Eläimet kannattaa vapauttaa vasta sitten, kun ne ovat rauhoittuneet, sillä takaisin laumaan pääseminen on palkinto vailla vertaa.

Nauta, kuten mikä tahansa muukin eläin, oppii nimenomaan palkitsemalla oikeasta käytöksestä tai rankaisemalla väärästä käytöksestä. Palkitseminen on näistä parempi vaihtoehto sekä eläinten hyvinvoinnin että nopean oppimisen kannalta. Palkinto voi olla joko eläimelle mieluisan asian saamista, kuten rehua, tai epämieluisan asian poistamista, kuten paineen poistamista eläintä siirrettäessä. Oppiminen on tehokkainta, kun eläin palkitaan heti, kun se toimii toiveidemme mukaisesti.

Karjanhoito on eläinten opettamista, halusimmepa sitä tai emme. Siksi meidän kannattaakin opetella hoitamaan eläimiä siten, että ne oppivat toivomiamme toimintatapoja mahdollisimman paljon ja mahdollisimman vähän kiusallisia, työtämme ja eläinten hyvinvointia heikentäviä käyttäytymismalleja.

 

Blogiteksti on alun perin tehty eläinten hyvinvoinnin teemavuoden tiedotteeksi yhdessä erikoiseläinlääkäri Iris Kaimion (Emovet Oy) kanssa.

 

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Tuomas Herva

Tuomas Herva on Atria Nauta -ketjun eläinlääkäri. Luonteeltaan pohdiskelevan Tuomaksen suupielet kääntyvät hymyyn elämästä itsessään. Hän rentoutuu missä tahansa muutaman syvän hengityksen tahtiin, mutta mieluiten tekee sen maastossa hiessä päin. Tuomaksen ruokabravuuri on "suomalaiskansainvälinen hyvinvointiateria", jonka alkupalana nautitaan ruisleipää avokadolla, raejuustolla ja mustikoilla, pääruokana oman puutarhan yrteillä maustettua paahtopaistia ja lisukkeena maustettuja mungopapuja sekä puikulaperunoita. Aterian jälkiruoaksi Tuomas tarjoaa survottuja oman puutarhan omenia raejuustolla ja paahdetuilla auringonkukan siemenillä, lorauksella tyrnimehua ja lusikallisella juoksevaa hunajaa.

Lue kirjoittajan muita blogeja