Otsikon pieni sanaleikki viittaa lokakuun lopussa vietettyihin VRHE (Viini, Ruoka ja Hyvä Elämä) -messuihin, joissa Atria oli tänä vuonna osallisena toista kertaa. Viime vuoden set up, tarjoiltavat ja yllätyksellisyys asettivat tänä vuonna tietynlaisia paineita, koska eihän rimaa ainakaan voinut enää alemmaksi asettaa.

Messujen alkua edeltävänä keskiviikkona huhkittiin misoja (esivalmisteluja, mise en place) kuntoon Atrian Showroomissa Helsingin Metsälässä. Meno oli kuin aikanaan Lontoon kuulussa The Dorchester -hotellissa, jossa kirjaimellisesti satapäinen kokkijoukko kuori ja paloitteli, paahtoi ja soseutti, sekoitti ja pussitti – sillä erotuksella, että Metsälässä asialla oli vain kaksi Atria Mestaria. Misaa lyötiin eteen parille tuhannelle, joten tehtävää riitti.

Meno oli kuin aikanaan Lontoon kuulussa The Dorchester -hotellissa, jossa kirjaimellisesti satapäinen kokkijoukko kuori ja paloitteli, paahtoi ja soseutti, sekoitti ja pussitti.

Keskiviikkoiltana Atria Mestarit  täräyttivät paikan päälle Messukeskukseen ja pääsivät ihastelemaan Atrian ehkä koko messujen hienointa pistettä. Kyllä tästä puutarhamökistä kelpasi annosta ilmoille laittaa!

Messut avautuivat torstaina vasta kahdeltatoista, mikä antoi hyvin aikaa sisäistää messuilla tarjoiltavat neljä erilaista suomalaista tapasta, eli sapasta. Kun messut aukesivat kahdeltatoista, oli tupa kuin nyrkillä lyöty, täynnä uteliaita, joita kiinnosti mitä Atria on tänä vuonna saanut aikaan. Kommenteista saattoi hyvin aistia, että meitä oli odotettukin paikalle jälleen haastamaan itsemme ja asiakkaat.

Kun messut aukesivat kahdeltatoista, oli tupa kuin nyrkillä lyöty, täynnä uteliaita, joita kiinnosti mitä Atria on tänä vuonna saanut aikaan.

Helpolla emme ketään päästäneet tiskin kummallakaan puolella. Siunasimme itseämme usealla komponentilla annosta kohti, jotka toinen toisensa jälkeen kasaantuivat annokseen kuin kerrokset kakkuun. Asiakkailla puolestaan kesti hetken sisäistää annostermit kuten ”oliiviöljytomu”, ”lakritsiaioli” tai ”puffattu Kyrö Distilleryn ruismallaspohja”.

Tilaisuuden henki ei ollut työntää ulos annoksia kuin syöttölässä, ja näin ollen usean partikkelin annokset olivat siihen juuri sopivia. Keskiarvon ollessa yli 2000 annosta per päivä sai jokainen Atria Mestari ranteet ja lanteet lukkoon lyödä ja laittaa ns. tulemaan.

Messuosaston toiminnan kruunasi sommelierimme Ilkka Piiparinen, joka kävi tasaisin väliajoin puhumassa ihmisille viinien ja annosten välittäjistä ja sovittajista, samalla tarjoillen juuri exact näille annoksille pariutuvat viinit. Ilkka suhtautuu sen verran kiihkoisasti ja intohimoisesti ammattiinsa, että välillä sai pelätä, kuoriutuuko vaahto jo ulos suusta hänen takoessaan faktaa pöytään.

Summa Summarum: viime vuodesta oppineina tiesimme jo hieman mitä odottaa ja niin tiesi messuväkikin. Onnistuimme jälleen haastamaan ja ylittämään itsemme sekä antamaan kävijöille jotain uutta. Monesta suusta meidät ”leimattiin” yhdeksi harvoista osastoista, jolla oli onnistuttu kaivautumaan VRHE -messujen todelliseen polttopisteeseen, eli laadukkaiden ruokien ja viinien liittoon.

Monesta suusta meidät ”leimattiin” yhdeksi harvoista osastoista, jolla oli onnistuttu kaivautumaan VRHE -messujen todelliseen polttopisteeseen, eli laadukkaiden ruokien ja viinien liittoon.

Nyt täytyykin kiittää kaikkia sembaloihin osallistuneita sidosryhmiä, Atria Mestareita ja aivoja kaiken takana. Haastetaan itsemme, asiakkaamme ja Atria uudelleen ensi vuonna!