Kun huippukokki Gordon Ramsay tulee Suomeen, toimittajat syöttävät hänelle eineksiä ja mämmiä. Miksi? Miksi haluamme tieten tahtoen antaa Silvio Berlusconin kaltaisille ruokakulttuuristamme tietämättömille lisää vettä myllyyn?

Miksi emme halua tarjota parasta, mitä meillä on?

Miten sinä kuvailisit suomalaista ruokakulttuuria? Aika moni vähättelee. No, me nyt syödään tällaista ihan tavallista makaronilaatikkoa, savustettua kalaa, uusia perunoita ja silliä. Leivotaan pullaa ja karjalanpiirakoita. Niin, ja mummi teki ihanaa, tavallista kaalipiirakkaa. Kesällä syödään tuoreita marjoja eri muodoissa. Kaikki on todella tavallista, ei mitään ihmeellistä.

Aika moni vähättelee. No, me nyt syödään tällaista ihan tavallista makaronilaatikkoa. 

Höpöhöpö, sanon minä! Tavallista? Ei todellakaan.

Puolet maailman ihmisistä syö päivittäin riisiä pääruoakseen. Kuinka moni saa uusia perunoita? Tai siinä missä kanaa kasvatetaan jokaisessa maailman kolkassa, harva pääsee elämänsä aikana maistamaan esimerkiksi savusiikaa, graavatusta puhumattakaan. Ja kun olen maailmalla mansikoita syönyt, yksikään ei maistu yhtä hyvältä kuin kotimainen. Metsämansikat vetävät jo paatuneemmankin kulinaristin sanattomaksi.

Siinä missä kanaa kasvatetaan jokaisessa maailman kolkassa, harva pääsee elämänsä aikana maistamaan esimerkiksi savusiikaa, graavatusta puhumattakaan.

Ajat muuttuvat ja tietysti myös ruokakulttuuri sen mukana. On upeaa, että myös suomalaista ruokakulttuuria tuodaan esiin modernilla twistillä. Toiset ovat niin ihanan hullunrohkeita, että perustavat perinneruokaravintolan, josta saa suomalaisia perinneherkkuja fine dining -hengessä. Tälle rohkeudelle kumarran syvään.

Toivoisin, että alkaisimme pikkuhiljaa ymmärtää sen ihan oman potentiaalimme. Vatruska, sultsina, rönttönen, rieska tai karjalanpiirakka. Siinä on jo monen monta maailmanlaajuisen hitin ominaisuudet omaavaa herkkua. Heti, kun ymmärrämme itse näiden arvon ja uskallamme olla niistä ylpeitä, seuraa muu maailma perässä. En edes viitsi aloittaa saarnaani kotimaisten marjojen, juuresten, kalojen tai vaikkapa villiyrttien hienoudesta.

Vatruska, sultsina, rönttönen, rieska tai karjalanpiirakka. Siinä on jo monen monta maailmanlaajuisen hitin ominaisuudet omaavaa herkkua.

Viime kesänä Los Angelesissa asuva amerikkalainen ystäväni sai nostaa mökkipihani maasta elämänsä ensimmäiset perunat. Keitimme perunat. Perunoiden lisäksi tarjolla oli lihaa, kasviksia ja vaikka mitä. Niihin hän ei kuitenkaan juuri koskenut. Ystäväni kun oli niin vaikuttunut itse nostamistaan perunoista, että söi niitä puoli kattilallista voinokareen kera. Sillä tavalla ihan tavallisesti.

Olisi kuulemma voinut elää niillä loppuelämänsä.

___________________________

Kolumnistimme Vappu Pimiä on tv-juontaja ja radiotoimittaja, joka suhtautuu intohimoisesti ruokaan. Tänä vuonna maaseutua rakastava Pimiä juontaa Maajussille morsian -ohjelmaa. Häneltä on ilmestynyt kaksi keittokirjaa, ja Radio Novan taajuudelta voi kuulla Vapun valtakunta -ruokaohjelmaa. Pimiä kannustaa kokkaamaan vähän parempaa arkiruokaa, laadukkaista raaka-aineista ja iloisella otteella.

___________________________

Lue myös: 

Mistä on Suomen paras kouluruoka tehty?
Kolumni: Herkullinen myy paremmin kuin halpa