Joulu on perheen ja läheisten juhla. Olen paljon poissa kotoa ja joskus kotona ollessani kuulen väittämän, että olen fyysisesti paikalla, mutta henkisesti en. En voi kiistää väitteen olevan täysin tuulesta temmattu. Jouluna tunnen olevani paikalla – myös henkisesti.

Riitta-vaimoni on todellinen jouluihminen. Hän kantaa päävastuun perhejoulustamme ja joskus aistin valmistelujen olevan liiankin massiivisia, mutta lopputulos on aina ollut onnistunut. Ruokajoulumme avaus on liki 10 vuoden ajan ollut kinkun keittäminen takapihalla vanhassa saunapadassa. Yleensä tämä keittely on ollut viikkoa tai kahta ennen joulua ja hoidan sen yhdessä lankomieheni Paulin kanssa. Tämän kinkun syömme lämpimänä samana iltana Riitan valmistaman juhla-aterian yhteydessä.

Aaton aattona savustan kaloja. Se on uskottava peruste siirtyä takapihalle irti joulukiireistä ja tulla reilun tunnin kuluttua lämpimän kirjolohen tai parin nieriän kanssa takaisin tuvan puolelle.

Jouluaatoksi paistamme kinkun. Meillä parhaat pisteet saa miedossa lämmössä lievästi ylikypsäksi paistettu kinkku. Aattona emme yleensä syö joulupäivällistä, vaan olemme puuro-, karjalapiirakka-, kala- ja kinkkulinjalla.

Vietimme perhejoulun Tukholmassa vuonna 2010 ollessani Ruotsissa hommissa, ja tutustuimme siellä ruotsalaiseen joulupöytään. Tulevana joulupäivänä teemme julbordetista Nurmo-version, kuten joskus aiemminkin. Tärkeitä tässä kattauksessa ovat pienet uunissa paahdetut lihapyörykät, jotka teen peuran lihasta, katkarapusalaatti, peuran ja/tai hirven paisti, savukala, vihersalaatit, saaristolaisleipä, lasimestarin lohi tai silli, keityt perunat, haudutettu punakaali ja tietenkin kinkku. Erikoisin yksityiskohta ruotsalaisessa joulupöydässä ovat keitetyt prinssinnakit, jotka nurmolaisessa versiossa korvataan Wernerillä.

Tapaninpäivänä vaihdamme uuteen ruokamaailmaan. Viime vuonna tein paellan ja joskus olen grillannut ulkogrillissä naudan lihaa. Riitankin pitää jossain vaiheessa päästä valmiiseen pöytää. Vielä täytyy tuumia, mitä tällä kertaa keksisi.

Ruoka ja ruoanlaitto on perheemme yhteinen harrastus. Siihen menee aikaa, mutta se ei ole koskaan haaskattua aikaa. Jollakin tutulla firmalla on missiona ”Hyvä Ruoka –parempi mieli”. Viisasta puhetta.

Ruoka ja ruoanlaitto on perheemme yhteinen harrastus. Siihen menee aikaa, mutta se ei ole koskaan haaskattua aikaa.

Meidän perheessämme ei joulupukki ole vieraillut kymmeneen vuoteen. Tänä vuonna vierailee. Meistä tuli Riitan kanssa reilu vuosi sitten onnellisia isovanhempia ja jouluaaton päätähtemme on tyttären tytär. Pukilla on meillekin taas asiaa.

Hyvää joulua!

P.S Kaikilla ihmisillä ja perheillä joulu ei todellakaan ole yltäkylläisyyden tai onnen aikaa. On hienoa nähdä atrialaisten osallistuvan joulupuukeräykseen ja muutenkin tukevan niitä, joita elämä koettelee.

P.P.S Ne, jotka eivät osallistu jouluruoan valmistamiseen vaan keskittyvät herkutteluun, voivat osallistua pöydän kattamiseen ja ruokailun jälkeen astioiden ja ruoanvalmistusvempeleiden pesemiseen. Tätä joululahjaa arvostetaan!