Kliseesanonta tuo ”muutos on pysyvää”. Sanontaa voi tarkastella monesta näkökulmasta ruoka-alalla. Jos katsotaan historiallisesti, suurin muutosvoimia patoava tekijä on, että ihminen yleensä syö joka päivä. Jos ei syö, niin kyseessä on joko hätätilanne tai hyvinvoinnin seurauksena kertynyt vatsakumpu ja tästä seuraava painonpudotusvedonlyönti tai muu hassutus.

Rooman valtakunnassa oli käytössä termi iantaculum (aamiainen). Tällä aamiaisella syötiin rieskan tapaista leipää, kanamunia, juustoa ja hedelmiä. Toinen ruokailu oli cena tai prandium (lounas / toinen aamiainen), jolloin usein toistettiin aamupalan aineksia isommilla annoskoilla. Illalla nautittiin cena tai vesperna, jolloin saattoi jo olla naudanlihaa tai possua. Kuinka suuri muutos onkaan verrattuna nykypäivään?

Illalla nautittiin cena tai vesperna, jolloin saattoi jo olla naudanlihaa tai possua. Kuinka suuri muutos onkaan verrattuna nykypäivään?

Toinen vertailukohde muutokselle voisivat olla erilaiset liiketoiminta-alueet. Itse olen saanut työskennellä tele-liiketoiminnassa ja mediassa ennen ruoka-alaa. Telessä internet ja mobiilius muuttivat kaiken. Ne loivat kokonaan uusia palveluita ja muuttivat tuotantoketjua. Nykyään alle 20-vuotiaat eivät edes tunnista lankapuhelinta. Mediabisneksessä toistui sama juttu. Sekä sisällöntuotanto että jakelukanavat menivät digitalisaation myötä valtaosin uusiksi. Ruoka ei ole, ainakaan vielä, kokenut vastaavia muutoksia.

Mediassa esiintyvät aiheet voivat aiheuttaa käsityksen niin sanotuista vallitsevista ruokatrendeistä, jotka eivät kuitenkaan ole pysyviä muutoksia ruokakulttuurissa. Median on myöskin oman tulovirtansa vuoksi tehtävä juttuja, joita klikataan. Ihmiset taas klikkaavat juttuja, jotka heitä kiinnostavat ja joissa muutos on dramatisoitu. Ruoka ja ruokakulttuurin muutokset ovat kuluttajille kiinnostavia aiheita, koska ruoka koskee juuri sitä, mitä jokainen tekee – eli syö. Niinpä mediassa esitettävät ruokakulttuurin muutokset näyttäytyvät joskus liioiteltuina.

Ruoka ja ruokakulttuurin muutokset ovat kuluttajille kiinnostavia aiheita, koska ruoka koskee juuri sitä, mitä jokainen tekee – eli syö. Niinpä mediassa esitettävät ruokakulttuurin muutokset näyttäytyvät joskus liioiteltuina.

Sirkat, sienikahvi, tuorepuurot, yksin ruokailu tai menneiden vuosien kuppikakut ovat esimerkkejä ruokatrendeistä, jotka eivät ole muuttaneet varsinaisesti sitä, mitä ihmiset oikeasti syövät.

Mitkä sitten ovat niitä oikeita muutoksia ruoassa?

Kaksi muutosta on yli muiden. Ja ei, toinen niistä ei ole kasvisruoka. Sen sijaan valmisruoan suosio kasvaa jatkuvasti, lähes kymmenen prosentin kasvutahtia vuosittain viimeisten vuosien aikana. Ihmiset yksinkertaisesti haluavat ratkaista ruokailunsa arkena helpommin ja nopeammin. Toinen suuri muutos on kananlihan kulutuksen jatkuva kasvu. Vuodesta 1990 lähtien kananlihan kulutus on 3,5-kertaistunut. Samassa ajassa vaikkapa tuoreiden vihannesten käyttö on kasvanut vain 1,5-kertaiseksi. Mikään elintarvikkeiden ryhmä ei pääse edes lähelle kananlihan suosion kasvulukuja.

Valmisruoan suosio kasvaa jatkuvasti. Toinen suuri muutos on kananlihan kulutuksen jatkuva kasvu.

Entä se kasvisruoka, joka näkyi suuresti mediassa vuoden 2017 aikana? Jotain kasvisruoan suosion kasvusta kertoo muun muassa se, että vuoden 2017 aikanakin lihan kulutus kasvoi Suomessa noin 100 grammaa henkilöä kohden. Kasvisruoan suosiossa on kuitenkin kyseessä pysyvä muutos. Noin 30 prosentin osalta väestössä on tahtotila ainakin joskus vaihtaa liha kasviksiin. 70 prosentilla väestöstä tätä tahtotilaa ei ole. Ilmiö on olemassa, mutta se ei yksinkertaisesti ole niin suuri, kuin sen medianäkyvyydestä voisi päätellä.

Atria on jo pitkään tehnyt kasvisruokaa, kuten salaatteja, mikroannoksia tai pinaattiohukaisia. Jatkossakin haluamme tehdä ruokaa, jota kuluttajat ostavat. Niinpä Atria panostaa myös kasvisruokaan – lihaa unohtamatta.

Jatkossakin haluamme tehdä ruokaa, jota kuluttajat ostavat. Niinpä Atria panostaa myös kasvisruokaan – lihaa unohtamatta.

Tutustu Atrian uutuustuotteisiin tästä.