Atria 100 Nuorta Kokkia -koulutusohjelma huipentui lokakuussa paneelikeskusteluun aiheesta, joka kiinnostaa etenkin kokkeja. Suomen hallitus on asettanut tavoitteen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä, ja vastuulliset elintarvikeyritykset kantavat kortensa kekoon. Työ pitää saada vauhtiin, jos hiilineutraaliudesta halutaan totta jo "ylihuomenna".

Keskustelussa pohdittiin muun muassa mistä tekijöistä ruoan hiilijalanjälki muodostuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa. Asiantuntijoina olivat Luonnonvarakeskuksen tutkija Kirsi Usva, MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola, emolehmätuottaja Päivi Kasari ja Suomen Pakkausyhdistyksen viestintäpäällikkö Johanna Nikunen.

Keskustelu lihansyönnistä ja sen suhteesta ilmastonmuutokseen on saanut valtavat mittasuhteet, totesi tuottajia edustanut Päivi Kasari:

– Ei ruoantuotantoa pitäisi arvioida pelkästään päästöjen osalta. Se on yhteispeliä luonnon kanssa, pitäisi miettiä ekologisuutta ja kestävää kehitystä ylipäätään.  

Ei ruoantuotantoa pitäisi arvioida pelkästään päästöjen osalta. Se on yhteispeliä luonnon kanssa, pitäisi miettiä ekologisuutta ja kestävää kehitystä ylipäätään.

Liisa Pietola on huolissaan, että suomalaisia vahvuuksia ei tunnisteta: sekoitetaan globaalit ruoantuotannon vaikutukset suomalaisiin, jotka ovat ICCP:n elokuussa julkaiseman maankäyttöraportin perusteella varsin hyvällä tolalla. Hiilijalanjäljen laskentaan tarvitaan vielä maaperätietoja: päästöjä tasapainottava hiilensidonta ja fotosynteesi täytyy saada mukaan ennen ilmastolain tekemistä. 

– Pitäisi tarkastella myös sitä, missä, miten ja millaisilla luonnonedellytyksillä ja viljelijäosaamisella ruoka on tuotettu. Tuntuu, että ymmärrys luonnon kiertokulusta on hävinnyt, Pietola toteaa.

Johanna Nikunen ja Kirsi Usva ovat huolestuneita syyllistävästä ilmapiiristä tylsänä: ei ole syytä syyllistää tuottajia. Edes faktat ja tutkijoiden tuottama tieto eivät tunnu auttavan.

Keskustelemassa Johanna Nikunen (vas.), Päivi Kasari, Liisa Pietola  ja Kirsi Usva.

Paljon on tehty ja tehtävissä 

Suurin osa päästöistä syntyy alkutuotannossa, ja keinoja niiden vähentämiseen on paljon. Jalasjärvellä Päivi Kasarin naapurustossa on käynnissä peltojen isojako, jossa pellot kohdistetaan lähelle viljelijöitä, jotta välimatkat tilalta viljelyksille lyhenevät. 

Viljelyteknisesti on paljonkin tehtävissä. Fiksut viljelijät ovat ottaneet käyttöön aluskasvit, jotka sitovat hiiltä varsinaisen viljan alla. Keinot parantaa tuottavuutta ovat hyväksi myös ilmastolle: mitä enemmän satoa tulee, sitä enemmän se sitoo hiiltä itseensä.

– Tehokas tuotanto on ympäristöystävällisempää. Päästö tuotettua yksikköä kohden pienenee, kun saadaan paljon tuottoa, Usva huomauttaa.

Tehokas tuotanto on ympäristöystävällisempää. Päästö tuotettua yksikköä kohden pienenee, kun saadaan paljon tuottoa.

Suomalaisella tuotannolla on tiettyjä etuja verrattuna kotieläintuotantoon monissa muissa maissa: suomalaista nautakarjaa ruokitaan kotimaisella säilörehulla, heinällä ja nurmella. Meidän leveysasteillamme ei myöskään ole pulaa vedestä.

Suomessa tehdään monet asiat paremmin kuin muualla. Atrian kanalle, naudalle ja possulle laskema hiilidioksidiekvivalentti on eri tasoa kuin kansainväliset vertailulukemat. Jos yksi kilo possua synnyttää keskimäärin 6,1 kg hiilidioksidiekvivalenttia vastaavat päästöt, Atrian tuotannossa päästö on 3,8 kg eli 40 prosenttia kansainvälistä keskiarvoa vähemmän. Broilerintuotannossa lukemat ovat samansuuntaiset, Atrialla 3,2 kg hiilidioksidiekvivalenttia ja 40 prosenttia keskiarvoa vähemmän. Naudantuotannossa ero kansainväliseen keskiarvoon on merkittävämpi: naudan päästöt ovat keskimäärin 46 kg hiilidioksidiekvivalenttia, Atrian tuotannossa vain 13,4 kg eli 70 prosenttia alle keskiarvon.

Tutkija Kirsi Usva kommentoi lukemia:

– Suomessa tehdään kautta linjan hyvää työtä, kun taas maailman keskiarvo sisältää hirvittävän vaihtelun.

Uusiutuva energia on iso kysymys. Atrian Nurmon ruokatehtaan yhteyteen on noussut valtava aurinkokennosto. Pohjoismaiden suurimpiin lukeutuva aurinkopaneelikeskus tuottaa liki 6 000 megawattituntia energiaa 22 000 aurinkopaneelin voimin, mikä kattaa viisi prosenttia yksikön sähkötarpeesta.

Osta harkiten!

Muovin haitoista puhutaan paljon. Pakkausteollisuutta edustava Nikunen muistuttaa faktoista:

– Pakkauksen ympäristövaikutus on pieni osa, 2—4 prosenttia tuotteesta riippuen. Se turvaa kaikki aiemmin syntyneet ympäristövaikutukset säilyttämällä ruoan hyvänä. Muovin käyttöä pitää vähentää ja kehittää ennen kaikkea kierrätystä parantamalla; kaikki öljy, mikä muoviin on laitettu, pitää saada pysymään kierrossa, ja siihen kaikki alan yritykset keskittyvät.

Esimerkiksi Atria on pakkauksia keventämällä vähentänyt muovijätteen määrää 500 tonnilla. Materiaalitehokkuus on hyvä askel lähemmäs hiilineutraalia.

Mitä kuluttaja voi vielä tehdä toisin?

– Osta sopivan kokoisissa pakkauksissa. Osta sellaisia määriä, mitä ehdit käyttää; kilohinnasta tulee kallis, jos ostat tukkupakkauksen juustoa ja ehdit syödä vain puolet. Ilmeisesti ruoka on liian halpaa, ja se saa meidät tuhlaamaan uskomattomia määriä, Johanna Nikunen aprikoi.

Ruokahävikkiin on helppo puuttua, tutkija huomauttaa.

– Kuluttaja on se, joka vaikuttaa; jos ei hävikkiä synny, ei ole myöskään turhaa tuotantoa, joka aiheuttaa päästöjä, Usva sanoo.

Päivi Kasari, emolehmäkasvattaja, summaa:

– On ikävää jos teet kovan homman tuotteen eteen, ja kuluttaja heittää sen roskiin – silloin työ on tehty ihan turhaan!

Teskti: Mariaana Nelimarkka