Lihatiski, palvelutiski, herkkutori. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Paljon on tuon, käytettäköön tässä kirjoituksessa termiä palvelutiski, rooli vuosien varrella muuttunut. Kun K-kaupan Väiski, eli edesmennyt Väinö Purje, 70-luvulla televisiossa houkutteli asiakkaita naudanrintaostoksille lihatiskille, nykyään täysveriset ravintolakokit ohjeistavat palvelutiskeillä mitä erikoisimpien ruokalajien saloihin leikaten ja myyden niin Flat Ironit, Rib Eyet kuin Tri Tipitkin lisukkeineen päivineen.

Palvelutiskeillä on merkittävä rooli monestakin eri näkökulmasta. Omasta kokemuksesta voin sanoa ”toimineeni” tiskin takana ainakin lääkärinä, meteorologina, pappina, automekaanikkona ja politiikan asiantuntijana, ja näin siis siitä syystä että maalla palvelutiskihenkilökunnan kohtaaminen saattoi olla ”Maire-mummon” ainoa ihmiskontakti koko päivän aikana.
Siis hyvin tärkeä rooli sosiaalisen kanssakäynnin kannalta.

Ruokakulttuurin murroksessa palvelutiskit ja etenkin niiden ammattitaitoinen henkilökunta on myös varsin tärkeässä roolissa. Kun netistä luetaan tai televisiosta nähdään jokin uusi valmistustapa tai raaka-aine, herää kiinnostus kokeilla itsekin. Kun uskallus ei ihan heti riitä, saa sille varmasti vahvistusta lisävinkkeineen palvelutiskin ammattilaisilta.
Varsin tärkeä rooli ruokakulttuurin vinkkelistä.

Myös lihateollisuudelle palvelutiskit ovat äärimmäisen tärkeitä myyntikanavia. Teollisen tehokkuuden vaatimukset määrittelevät hyvin pitkälle tuotteistoa, jota ns. kuluttajapakattuna voidaan kauppoihin toimittaa. On siis varmasti järkevämpää toimittaa laadukkaat raaka-aineet palvelutiskille työstettäviksi, kuin valmistaa ja pakata pieniä eriä juuri sen hetken trendeihin osuvia tuotteita. Eikä vähiten sen takia, että tuotekehitysputken ja muiden vaadittavien toimien keston vuoksi moni esim. trendileikkuu on saattanut jo saavuttaa hiipumisvaiheen ennen tuotelanseerausta.
Suomalaisen lihantuotannon näkökulmasta siis äärimmäisen tärkeä rooli.

Yhteiskunnan muutoksiin palvelutiski vastaa myös monin eri tavoin. Perhekokojen pienentyessä, palvelutiskeiltä saa ostettua juuri itselleen sopivan määrän hävikin minimoiden paperiin pakattuna, eli ilmastoa säästäen. Arjen helppouteen ja nopeuteen, noihin 2019 vuoden merkittävimpiin ruokatrendeihin, palvelutiski vastaa myös jo monessa paikassa hyvin. Valmisruokavalikoimat ovat viime vuosina monipuolistuneet valtavasti, ja ne ovat myös saaneet vuosien arestin jälkeen osakseen huomattavaa hyväksyntääkin.

Yhteiskunnan muutoksiin palvelutiski vastaa myös monin eri tavoin.

Palvelutiskeillä iso rooli siis myös ”päivän politiikan” agendalla.

Palvelutiskien tulevaisuus puhuttaa tasaisin väliajoin. Onhan niitäkin kauppoja tai kauppaketjuja (menestyviäkin), joissa ei enää tiskejä ole tai sitten ei ole koskaan ollutkaan, mutta minun mielestäni palvelutiski kuuluu monipuoliseen ruokakauppaan. Kun myymäläpäällikkö tai kauppias muistaa palvelutiskin aiheuttamista kuluista laittaa leijonan osan markkinointikulubudjetista, ei palvelutiskin kannattavuudestakaan saada kinaa aikaiseksi. Markkinointikuluahan se toden totta onkin, sen takiahan kauppaan tullaankin.
Palvelutiskillä on siis merkittävä rooli vetovoimatekijänä.

Väiskin aikoihin, eli perinteisiin lihatiskeihin sian puolikkaineen ja naudan pistooleineen, ei ole isossa kuvassa paluuta. Eikä pidäkään olla, koska niihin työvaiheisiin, joista jalostava teollisuus tehokkaammin suoriutuu, ei mahdottomia uhrauksia kannata kaupassa tehdä. Liha-alan osaamista kuitenkin tarvitaan. Jos haluamme, että maailman puhtain, maailman vastuullisin ja maailman jäljitettävin liha saa arvoisensa kohtelun ja asiantuntevimmat valmistusohjeet palvelutiskeillä, tulee uusia ammattilaisia kasvattaa nykyisen ”keski-ikäistyvän” (kaikella rakkaudella entiset kollegani) lihamestarikannan korvaajiksi. Muuttuva maailma myös vaatii palvelutiskihenkilökunnalta paljon muutakin kuin taitoa nylkeä made tai poistaa maksasta kalvo paljain käsin ilman mitään apuvälineitä (lihamestarikoe vuodelta 1998). Lihakaapissa heilumalla ei tieto välity kuluttajaa enenevissä määrin kiinnostavista aiheista kuten suomalaisuudesta, vastuullisuudesta, eettisyydestä, jäljitettävyydestä, puhumattakaan niistä ateriavinkeistä, joita kiireiset asiakkaat arkena niin kovasti arvostavat.
Merkittävä rooli siis suomalaisen lihan puolestapuhujana.

Muuttuva maailma myös vaatii palvelutiskihenkilökunnalta paljon muutakin kuin taitoa nylkeä made tai poistaa maksasta kalvo paljain käsin ilman mitään apuvälineitä.

Sain viettää tällä viikolla kaksi päivää uuden aallon ensimmäisen K-lihamestarivalmennuksen matkassa meillä Lakeuksilla, ja on kyllä pakko todeta että muutos lihamestarikantaan on tulossa. Se on suuri, eikä välttämättä huonompaan suuntaan. Tulevaisuuden lihamestari on näet entisen lihamestarin, autokauppiaan, stand up -koomikon, fine dining -kokin, yrittäjän, maanviljelijän ja ympäristöministerin hybridi. Niin juu, unelmavävy unohtui listasta, mutta niitähän lihamestarit ovat aina olleet.

Saisiko olla muuta?