Ruoasta on kehkeytynyt herkkä aihe, jonka ympärillä puhetta piisaa. Varsinkin sosiaalisessa mediassa kylväytyvät monenkirjavat elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät tarpeettomat väärinymmärrykset.

Valmisruokia soimataan erityisesti prosessoinnista ja lisäaineista. Hupaisaa sinänsä, sillä prosessointihan on ruoan valmistusta. Jos ruoasta on tarkoitus tehdä syömäkelpoista, on kotikeittiöissäkin pilkottava, kuumennettava ja haudutettava. Toisin kuin esimerkiksi makeisista, moni laskee nimenomaan ruokapakkauksista E-koodien määrää tietämättä koodeihin kätkeytyvän paljon myös luonnollisia aineita, esimerkiksi kasvien yhdisteitä.

"Paras mittari terveelliselle ruoalle on ravintosisältö."

Millä mallilla valmisruokien ravintosisällöt sitten oikeasti ovat? Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen muistuttaa, että ruokia on eri tarkoituksiin, eikä yhden ruoan tarvitsekaan sisältää kaikkea hyvää.
– Paras mittari terveelliselle ruoalle on ravintosisältö. Ravitsemuksellisesti mikään tuote ei ole automaattisesti toista parempi. Ihanaan salaattiin tai keittoon on voitu laittaa liikaa majoneesia tai suolaa.
– Teollisesti valmistettujen ruokien sisältö on vakioitu ja näkyy tarkasti tuoteselosteissa. Sikäli laajentuvilla valmisruokamarkkinoilla on menty huonompaan suuntaan, että palvelutiskeillä ja suosituilla itsepalvelupisteillä ruokien ravintoarvoja ja raaka-aineiden alkuperää on vaikeampi selvittää. Se vaatii kuluttajalta eri lailla valppautta ja tietämystä. Tuskinpa annospakkausten sisältöjä on mietitty niissä yhtä tarkkaan kuin vaikkapa oppilaitosten lounaiden.

Heinonen myös korostaa pakkauslukutaidon merkitystä, ravintosisältötiedoista kun ei ole paljon hyötyä, ellei tiedä, onko jugurtin 14 gramman sokerimäärä sopivasti vai liikaa.
– Sydänmerkki on oiva apukeino kenelle tahansa ravintoarvoja seuraavalle, sillä se kertoo tuotteen olevan kaikin tavoin terveellisempi valinta tuoteryhmässään.
– Lisäaineita kavahdetaan aivan suotta, sillä nehän mahdollistavat terveydelle pahimpien – suolan, sokerin ja kovien rasvojen välttämisen.

"Lisäaineita kavahdetaan aivan suotta."

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen Efsan tieteellisenä asiantuntijana vuodesta 2004 toiminut Heinonen antaa nykyvalmisruoille paljon pisteitä, mutta toiveitakin on.
– Valinnan varaa on hienosti, mutta osassa tuotteita suolan ja kovien rasvojen määrässä sekä raaka-aineiden kotimaisuustasossa on yhä petrattavaa.
– Kuluttajat kaipaavat entistä enemmän myös kasviperäisiä raaka-aineita, ja tässä näen elintarviketuotannon ja tutkimuksen yhteistyön paikan, jotta tuotteen rakenne ja maku saadaan onnistumaan esimerkiksi maitoproteiinista herneproteiiniin siirryttäessä.

Teksti: Lea Penttilä
Kuvat: Juho Paavola

Lue myös:

Heti valmista: Mahantäyttäjästä makuelämykseksi