Seinäjoen lyseon 9D-luokka on saanut Pohjola-Nordenin Nordplus junior -rahoituksen oppilasvaihtoprojektin toteuttamiseksi Viron suomalaisen koulun kanssa. Teemana hankkeessa on kestävän kehityksen mukaisen ajattelun ja toiminnan edistäminen. Toiveena on kehittää ekologisesti, ekonomisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävää toimintaa.

Ruokaprovinssissa aiheeseen perehtyminen edellyttää myös ruoantuotannon pohtimista. Vuosi sitten Lyseon luokka tutustui Sika-produktioon osana Taidetestaajat-hanketta, joten oli kiinnostavaa päästä selvittämään, minkälaista vastuulliseksi luokiteltava lihan tuotanto todellisuudessa on. Samalla virolaiset ystävämme havahtuivat pohtimaan heidän maansa tuotantosäädöksiä.

Sikatila Showroomia lähestyessämme tuoksut tunkivat mieleen kauhukuvia liian täyteen ahdetuista karsinoista. Paikan päällä tunnelma muuttui hilpeäksi. Lasiruudun takaa näimme porsaiden elelevän ihan rauhassa pienissä porukoissa. Kaikki olivat hyvinvoivan näköisiä, osa ihan leikkisiä.

”Miksi tuolla on palikoita?” ”Mitä nyt tapahtuu? Syvätkö ne?” Saimme kuulle, että porsaat tarvitsevat palikoita leikkikaluikseen. Leikki taitaa olla niin ihmislasten kuin porsaidenkin työtä. Kaikilla porsailla näytti olevan saparot mukavasti kippuralla, eli nämä porsaat eivät stressaantuneina purreet toistensa saparoita.

Leikki taitaa olla niin ihmislasten kuin porsaidenkin työtä. Kaikilla porsailla näytti olevan saparot mukavasti kippuralla, eli nämä porsaat eivät stressaantuneina purreet toistensa saparoita.

Ruokinta-aikana possuilla oli kiire omille ruokapaikoilleen. Mutta mitä ne söivät? Oli hienoa kuulla, että Koskenkorvan viinatehtaalla syntyvä viljamäski on jalostettu sikojen liemiravinnoksi. Näin viljaa ei hukata, se kierrätetään. Hyvin vaikutti ruoka maistuvan.

Kierrätykseen perehtyneet oppilaat oppivat myös, että kilon päivässä kasvavien possujen tullessa täysikasvuisiksi, sika jatkojalostetaan korvia ja luita myöten. Joulukinkku ja kinkkuleikkeet ovatkin vain pieni osa siitä, mihin kaikkeen sikoja tarvitaan.

Olimme jo hankkeen aikana oppineet, että vuoden 2021 turhakkeeksi on valittu liiallinen lihan kulutus. Moni kuitenkin mietti, että kyllä he tahtovat jatkossakin syödä jonkin verran lihaa. Turhakehan tarkoittikin liiallista kuluttamista. Minkälaista lihaa sitten valittaisiin lautaselle tai nuotiomakkaraksi? Kuulimme, kuinka tarkkaan varjellaan, että suomalainen liha ei sisällä antibiootteja, vaikka useissa muissa maissa tuotettujen eläinten lihat saattavat niitä sisältää. Niinpä kotimatkalla juttu kulki siihen tapaan, että: "Tästä lähtien syön vain kotimaista, vastuullisesti tuotettua lihaa".

Kiitos mieleenpainuvasta oppitunnista!