Viimeksi, kun keväällä kirjoittelin tänne blogiin, olin Shanghaissa lock downissa. Kaikki loppuu aikanaan ja niin tuo lock downkin saatiin päätökseen kesäkuussa. Sen jälkeen onkin sitten tehty turvallisen ja puhtaan Suomalaisen elintarvikkeen vienninedistämistä siihen malliin, etten ole ehtinyt kirjoitella.

Ensin lähdin tapaamaan Rongyaota Keski-Kiinaan. Rongyao halusi samalla näyttää Sichuanin maakuntaa, johon hän on laajentamassa toimintaansa. Sichuanissa korkeuserot ovat suuret. Vuoret kohoavat yli kuuteen kilometriin ja autotiekin kapusi matkalla yli neljään kilometriin. Matkan varrella oli huikeita maisemia, mutta myös vaarallisen näköisiä vuoristoteitä. Seutu näytti kovin vauraalta. Tiibetiläisen kulttuurin vaikutus näkyi uskonnollisuutena, värikkäinä vaatteina, jakkilaumoina ja mausteisena ruokana.

Tällä hetkellä ei Kiinassa ole juurikaan ulkomaisia liikematkailijoita ja ehkä vielä vähemmän tuolla vuoristoseudulla, joten välillä sattuu hauskojakin sattumuksia. Olimme varanneet matkan varrelta — myönnettäköön, että hiukan syrjäiseltä seudulta — hotellin. Respaan päästyämme jouduin heti jonkinlaisen tuijotuksen kohteeksi ja virkailija ilmoittikin napakasti, että ulkomaalainen ei kyllä voi sisään kirjautua.

”Ei auttanut kuin soittaa kotiin ja pyytää avioliittotodistus, jotta pääsi kirjautumaan hotelliin.”

Lähimailla ei ollut mitään säädyllistä yöpaikkaa, joten isäntänä toiminut Rongyao koetti selvittää tilannetta, mutta ratkaisua ei tuntunut löytyvän. Kielto oli yksiselitteinen. Hiukan mietittyään Rongyao totesi minulle, että ”sinähän olet kiinalaisen kanssa naimisissa, joten kyllä sinä nyt puoliksi kiinalaisesta käyt”. Tästä hotellivirkailijakin innostui: ”No kyllähän se sitten varmaan onnistuu, mutta siitä pitää kyllä olla sertifikaatti.” Ei auttanut kuin soittaa kotiin ja pyytää avioliittotodistus, jotta pääsi kirjautumaan hotelliin — kerta se oli ensimmäinen tämäkin.

Sichuanin matkan jälkeen pääsin käymään tiiviillä tahdilla niitä asiakastapaamisia läpi, jotka olivat jääneet kevään lock downin takia tekemättä. Sitten matkustin pitkästä aikaa koto-Suomeen.

Atrialaisia antibioottivapaita possutuotteita on saatu Viidan Tuomaksen ja Vänskän Janin toimesta tänä vuonna kauppoihin jo Japaniin ja Hong Kongiin. Olemme vähittäiskauppatuotteiden kanssa polun alkupäässä, mutta markkina näyttää lupaavalta.

”Odotammekin yhteistyömme tiivistyvän ja vientimme kasvavan Japaniin.”

Suomessa lokakuussa käydessäni saimme vieraiksemme myös japanilaiset maahantuojamme. He halusivat tutustua koko tuotantoketjuumme, antibiootittomaan tuotantoon ja vastuullisuusasioihin. Kiitos vielä muuten kaikille, jotka olitte kertomassa omasta osastanne vieraillemme. Japanilaiset olivat hyvin vaikuttuneita tekemisistämme rehunteosta maatilan kautta tuotantoon asti. Odotammekin yhteistyömme tiivistyvän ja vientimme kasvavan Japaniin.

Shanghaissakin pyritään saamaan liikkeelle antibioottivapaasta possustamme paikallisessa ruokatehtaassa jalostettava vähittäiskauppatuote. Täälläkin kun näytetään arvostavan kovasti ruuan puhtautta, antibiootittomuutta ja hormonivapautta. Ruuan aitous ja puhtaus näyttää olevan nouseva trendi, ainakin niiden keskuudessa, joilla on varaa näistä ominaisuuksista maksaa. Sekin yksityiskohta, että meillä tuotantoeläimet juovat raikasta ja puhdasta juomakelpoista vettä, on monessa vientikohteessamme ihmeellinen, melkein uskomaton asia.

”Ruuan aitous ja puhtaus näyttää olevan nouseva trendi.”

Vientitiimimme osallistui tänä syksynä Pariisin Sial-ruokamessuille, jossa kärkenä oli niin ikään antibiootittomuus. Messuilla tapasimme hyvän määrän asiakkaita: kirjasimme 160 dokumentoitua tapaamista nykyisten ja potentiaalisten asiakkaitten kanssa. Kiitos koko messutiimille ja erityiskiitos Hannalle, joka vastasi järjestelyistä vielä paikan päälläkin koko messujen ajan väsymättömällä otteella.

Pariisin jälkeen palasin vielä viikoksi Suomeen ja pääsin ihan livenä osallistumaan strategiakokoukseemme. Nyt olen palannut takaisin Shanghaihin, jossa odottikin sitten pakollinen maahantulokaranteeni. Näinä aikoina vientijohtajan työ näyttää vaativan kohtuullisesti sitä nyt muodissa olevaa resilienssiä.

Juuri nyt jännittää hiukan kaksi asiaa. Ensinnäkin, kuinkahan pitkä mahtaa tämä karanteeni tällä kertaa olla? Vaihtoehdot kun ovat seitsemän, kahdeksan tai kymmenen päivää, eikä täällä tunnuta tietävän, kuinka monta kenellekin kuuluisi. Toinen jännittävä asia on, saammeko vihdoinkin EU:n vienninedistämishankkeen liikkeelle joulukuussa Shanghain Sial-messuilla. Näyttää olevan jonkinlainen riski, että sekin vielä covidin takia siirtyy. Toivotaan silti parasta. 

Oli muuten upeaa käydä Suomessa ja nähdä monia, joita ei ollut kasvotusten joko pitkään aikaan tavannut tai aiemmin nähnyt ollenkaan. Suomi on hieno maa, ja sen puhtaudesta, rehtiydestä ja aitoudesta on hyvä ammentaa argumentteja ruuan vientiin.