Olen opiskeluissani ja työssäni keskittynyt elintarvikkeiden mielenkiintoiseen maailmaan. Viimeiset vuodet erityisesti siihen, mitä kuluttajat haluavat syödä ja ostaa nyt ja tulevaisuudessa. Ulkomailla matkustaessa ruokakaupat ovat minulle kuin museo monelle turistille. Tutkin kaupan hyllyjä ja valikoimia suurella kiinnostuksella ja etsiskelen uusia tuotteita, pakkauksia tai tuotelupauksia, millä tuotteita markkinoidaan kuluttajille.   

Kun lähden ruokakauppaan hoitamaan ruokaostoksia omalle perheelleni, olen täysin toisenlaisessa roolissa. Minulla on kiire kotiin laittamaan ruokaa, viemään yhtä salille, hakemaan toista treeneistä, pesemään pyykkejä ja jossain välissä kissakin kaipaisi huomiota. Kotioloissa ruokakauppa ei ole minullekaan se inspiraation ja tutkimusmatkailun paikka, vaan ostokset suoritetaan rutiinilla ja pakosta.   

Nyt olen päättänyt siirtää ison osan tuosta ajasta kaupan keräilijöille ja helpottaa omaa arkeani. Tämä toivottavasti vähentää ruokahävikkiä taloudessamme, koska minä en tee ostoslistoja, vaan luotan mielikuvaani siitä, mitä kaapeissa on ja mitä ei ole. Väsyneenä olen sortunut ostamaan kaiken varalta tuotteita, joita meillä käytetään säännöllisesti. Verkkokaupan ostoksia teen ainakin nyt aluksi tarkistaen jääkaapin ja kaappien sisältöä. Kuulostaa vastuullisemmalta ja tuntuu jo nyt arkea helpottavalta päätökseltä.  

Miten valitsen tuotteita ostoskärryyni tai verkkokaupan tilaukseeni? Tärkein valintaperuste on tuotteiden sopivuus meidän perheemme ruokailijoille eli mikä juusto kelpaa kaikille, minkälainen leipä tulee syödyksi, mitä vihanneksia lapset syövät tai millainen liha sopii käytettäväksi kaikille maistuvissa ruuissa. Lasten kasvaessa ja makumieltymysten monipuolistuessa on myös syötyjen ruokien valikoima laajentunut, vaikka välillä on menty vain käyttäen ”takuuvarmoja” kaikille maistuvia ruokia. 

Omassa arjessani, niin kauan kuin teinit asuvat vielä kotona, valintaa ohjaa kyllä yli kaiken se, mikä maistuu kaikille ruokailijoille.

Elintarvikkeiden pakkauksiin suunnitellaan niin niiden terveellisyydestä kuin vastuullisuudesta kertovia merkkejä. Olen viime viikkoina jäänyt pohtimaan omaa ostoskäyttäytymistäni ja sitä, miten nuo merkit vaikuttavat valintoihini tai muiden kuluttajien valintoihin. Omassa arjessani, niin kauan kuin teinit asuvat vielä kotona, valintaa ohjaa kyllä yli kaiken se, mikä maistuu kaikille ruokailijoille. Toki koulutukseni ja taustani vuoksi tiedän, mikä on ravitsemuksellisesti oikea ja mikä on kestävä valinta ja toivottavasti tämä ymmärrys on näkynyt arjessamme. Aina ne meidän perheemme ruokavalinnat eivät kohtaa näitä ravitsemuksellisia kriteereitä, mutta lapset ovat joka kerta ruokapöydästä löytäneet itselleen maistuvaa ruokaa ja uhkaava nälkäkiukku on selätetty. Myös teinien kanssa uhkaavan nälkäkiukun ennaltaehkäisy on yhtä tärkeää kuin pienempien lasten kanssa!