Varhaiset herätykset eivät ole ongelma Katia Isoaholle, 26, joka hieraisee unet silmistään noin viiden aikaan. Maatalousyrittäjän työ omassa sikalassa on Katian unelmaduuni.

Katia Isoaho ryhtyi rakentamaan itselleen sikalaa vuonna 2020. Ensimmäiset porsaat saapuivat Kauhajoen Hangaskylässä sijaitsevaan upouuteen sikalaan keväällä 2021. Ilman lujaa uskoa kotimaiseen lihan- ja ruoantuotantoon ei 1,5 miljoonan euron investointi olisi toteutunut.

"Taisin olla 13-vuotias, kun aloin tehdä pieniä hommia tilalla, kuten pestä sikalaa. Peltotöihin menin heti kun sain traktorikortin 15-vuotiaana."

Kiinnostus maatalousyrittäjyyteen ei tullut äidinmaidosta, sillä Isoahon vanhemmilla ei ole maatilaa. Kipinä syttyi isän veljen Vesa Isoahon isännöimällä sukutilalla Jalasjärvellä.
– Ajattelin jo nuorena, että tästä minä tykkään. Taisin olla 13-vuotias, kun aloin tehdä pieniä hommia tilalla, kuten pestä sikalaa. Peltotöihin menin heti kun sain traktorikortin 15-vuotiaana.

Hän opiskeli ensin maaseutuyrittäjäksi ja jatkoi ammattikorkeakouluun agrologiopintoihin. Opinnot ammattikoulussa olivat vielä alkuvaiheessa, kun Vesa hankki omistukseensa Kauhajoella myynnissä olleen sikalan. Sedän etäsikalasta tuli 17-vuotiaalle Katia Isoaholle sekä harjoittelupaikka että työmaa.

Oman, 3000-neliöisen ja 1900-paikkaisen sikalansa hän rakensi samalle tontille Vesan sikalan viereen.

Kyseessä on moderni sikala, jossa sekä eläimet että ihmiset viihtyvät ja voivat hyvin.
– Karsinoissa on kuivat ja puhtaat makuupaikat sekä virikkeitä ja kuivikkeita.

Tihkukastelulinja pitää ritiläalueen jatkuvasti kosteana ja porsaat oppivat käymään asioilla ritilän päällä, jolloin muu osa karsinasta pysyy kuivana. Se on hyväksi eläimille, samoin ihmiselle, sillä fyysinen työ vähenee merkittävästi.

Sikalassa on myös lattialämmitys, joka sekin lisää porsaiden mukavuutta ja pitää jalat kuivina. Koneellinen ilmanvaihto taas antaa jatkuvasti raitista ilmaa. Nykyään tilalla on myös pesurobotti, joka vapauttaa lisää aikaa sikojen hoitoon.

"Halusin omalta osaltani lisätä alan läpinäkyvyyttä. On tärkeää, että varsinkin koululaiset näkevät mistä ruoka tulee. Ettei tieto perustu pelkkiin oletuksiin ja kuulopuheisiin."

Ruuhitilaa on enemmän kuin mitä säädökset edellyttävät.
– Järkeilin asian niin, että porukassa on aina joku heikompi, ja kun ruuhitilaa on vähän enemmän, kaikki pääsevät oikeasti syömään eikä ketään sorsita pois ruuhelta.

Ja mikä parasta, sikalassa on showroom, josta myös ulkopuoliset pääsevät kurkkimaan porsaiden elämää ilman, että bioturvallisuus vaarantuu.
– Halusin omalta osaltani lisätä alan läpinäkyvyyttä, sillä on tärkeää, että varsinkin koululaiset näkevät mistä ruoka tulee. Ettei tieto perustu pelkkiin oletuksiin ja kuulopuheisiin.

Siistiä sisätyötä

Katia Isoahosta tulee aikanaan myös Isoahon sukutilan jatkaja, sillä sedän omilla lapsilla ei ole mielenkiintoa ryhtyä jatkajiksi. Tilakaupoilla ei ole kiirettä, sillä nykyinen isäntä on vasta 56-vuotias.

Suurin osa työpäivistä kuluu omassa sikalassa, jonne on noin 40 kilometrin työmatka. Joskus päivät venyvät yli 10-tuntisiksi. Sikaloissa on apuna yksi työntekijä ja tarpeen mukaan myös oma isä. Manu-koira on niin ikään tuttu näky työmaalla.

Vapaa-aikana nuori maatalousyrittäjä tapaa miesystäväänsä, joka hänkin on maanviljelijä.

Isoaho ei voisi kuvitella itselleen mitään muuta työtä tai ammattia. Myös omat vanhemmat ja kaverit tietävät maatalousyrittämisen olevan Katia Isoahon juttu.
– Se ei ole ollut kenellekään koskaan epäselvää. Ehkä äiti saattoi muutaman kerran kysyä, että ihanko tosissani olen ja jaksanko tehdä tätä lopun elämäni. Kun oma sikalani valmistui, työnkuvani alkoi kiinnostaa äitiäkin tarkemmin: selvisi, että tämähän on siistiä sisätyötä.

"Kun oma sikalani valmistui, työnkuvani alkoi kiinnostaa äitiäkin tarkemmin: selvisi, että tämähän on siistiä sisätyötä."

TUOTTAJAN PÄIVÄ

05.00 Heräänpuen päälle, harjaan tukan ja lähden ajamaan työmaalle, jossa olen perillä puolen tunnin päästä.

06.30 Keitän aamukahvit, syön jugurtin ja kierrän sikalan.

08.00 Porsasauto saapuu. Otamme porsaat sisään työntekijän kanssa ja alamme lajitella ja ohjata niitä karsinoihin.

10.00 Kierrämme karsinoita, kuivittelemme ja kolaamme lantaa, jos tarvetta.

12.00 Syön eväät, sitä mitä sattuu olemaan mukana, hyvällä tuurilla äidin tekemää ruokaa.

13.00 Teurasauto saapuu. Kaikki lähtevät siat on punnittu edellisenä päivänä.

13.30 Laskemme jäljelle jääneet eläimet, ja merkkaan ruokkijalle oikean sikamäärän.

14.00 Jatkan karsinoiden kiertämistä ja kuivittamista, ja tarpeen mukaan lääkitsen sikoja.

15.00 Valmistelemme puhdasta osastoa valmiiksi seuraavalle porsaserälle.

16–17 Teen konttorihommia. Merkkaan Exceliin muun muassa päivän onnistumiset.

17.00 Ajelen kotiin, käyn suihkussa ja lähdetään Manun kanssa koirapuistoon.

21.00 Katselen Netflixiä ja menen nukkumaan klo 22.

Teksti: Pirjo Latva-Mantila
Kuvat: Tuukka Kiviranta

Lue myös:
Tuotekehitys hakee yhteistä voittoa
Kai Gyllström jatkaa atrialaista kehittämisen kulttuuria