ANTTILAN TILA

Pasi ja Jonna Anttilan koko perhe, eli myös lapset Elias, Esa ja Ilona osallistuvat kanojen hoitoon. Varsinkin kiireaikoina kanalassa tarvitaan paljon lisäkäsiä.

Pasi ja Jonna ottivat vastuun Pasin kotitilasta vuonna 2001. Emobroilereita heillä on ollut vuodesta 2010. ”Siihen asti meillä oli emakkoja ja lihasikoja. Emobroilereiden kanssa aloitettiin, kun tuttu isäntäpari lähialueelta tarjosi meille munittamoaan. Tavallaan meille tuli toinenkin tila. Munittamon markin ostimme, ja tilan pellot vuokrattiin, ”, kertoo Jonna.

Munittamo sijaitsee Jalasjärven Jokipiin kylässä ja Anttilan perhe asuu Luopajärvellä. Kodin ja työpaikan välillä on viiden minuutin ajomatka. ”Onneksi halli on näin lähellä, sillä aika monta kertaa päivässä tämän matkan joutuu ajelemaan.” Anttilan tilalle kanat tulevat aina joulun jälkeen. Ne ovat silloin 18-viikkoisia nuorikoita. Muninta käynnistyy pikku hiljaa. Ensimmäinen muna pyörähtää 21 viikon paikkeilla. ” Ensimmäisen munan löytyminen pehkulta aiheuttaa katseita, joiden merkitystä kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää. Se tarkoittaa, että nyt se alkaa. Viimeksikin vain näytin Pasille ensimmäistä munaa täysin sanattomana. Vastaukseksi sain keskittyneen katseen”, Jonna kertoo huvittuneena.

”Tavoitteena on saada munitus nousemaan 90 prosenttiin, mikä ei ole aivan helppo tehtävä. Pääsiäisen tietämillä muninta on jo huipussaan. Myös haudontaprosentti on tärkeä: se kertoo, miten suuri osa munista kuoriutuu.” Uuden kanaerän tulo tarkoittaa aina, että haipakkaa riittää seuraavat 42 viikkoa. Varsikin alkuvaihe on kriittinen. ”Jos alussa menee jokin pieleen, tilannetta ei voi enää korjata. Onkin tärkeää, että kanat kasvavat oikean painoisiksi ja että ne ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Olosuhteiden pitää olla kaikin puolin kunnossa.” ”Ruoka, vesi, lämpö, ilmastointi, hyvä pehku ja tutut, rauhalliset hoitajat ovat kanan perustarpeita. Kun ne ovat kunnossa, kanalla on turvallinen olo ja se voi keskittyä munintaan ja paritteluun.”

Emännän mukaan kanoilla on hauskaa aina kun pehkulle levitetään havupuukutteria. ”Ne ryntäävät kuvut pyöreinä siihen tepastelemaan ja esiintymään toisilleen.” 

Kukkojen rooli on yhtä tärkeä kuin kanojen. Vätyksiä ei sallita, eli kaikkien pitää olla touhussa mukana. ”Alussa kukon harja on sinooperinpunainen, mutta saavutettuaan sukukypsyyden harja ja oikeastaan koko pää muuttuvat karmiininpunaisiksi testosteronin vaikutuksesta. Yhden kukon haaremina on kymmenen kanaa”, Jonna kertoo.

VAPAALLA KANALLA ON VAPAA TAHTO

Jonna on koulutukseltaan metsätalousinsinööri, mutta maanviljelijän työ ja emobroilereiden hoito on hänelle unelmatyötä. Jatkuvat ”yövuorot” ovat luonnollinen osa työtä. Kanalaan hän menee kello 02 aikaan, jolloin muninta lähtee käyntiin.

”Nämä ovat vapaita kanoja, mikä tarkoittaa, että ne viettävät aikaa lattialla. Jos ne myös päättävät munia lattialle, munat pitää kerätä heti pois. Muuten koko parvi ottaa mallia ja munii munansa siihen viereen, vaikka pitäisi munia pesiin.”

Munat kulkevat pesästä linjaa pitkin pakkaamoon, mutta lattiamunat on kerättävä käsin ämpäriin.

Anttilat ovat nostamassa tilansa kotimaisuusastetta hankkiutumalla eroon öljystä ja siirtymällä hakelämmitykseen. Aurinkopaneeleidenkin hankinta on mietinnässä.

Pasilla ja Jonnalla ei ole hätää sikäli, että tilalle on kasvamassa useampikin jatkaja.

”Meidän lapset ovat hyvin maanviljelijähenkisiä”, iloitsee Jonna, joka tunnetaan myös suosittuna pelimannina: hän nimittäin soittaa sahaa ja kaksirivistä haitaria sekä laulaa. Jonna pakkaa soittimensa autoon muutaman kerran kuukaudessa ja lähtee viihdyttämään yleisöjä häihin, syntymäpäiville ja erilaisiin tapahtumiin.

”Keikkailu on minulle henkireikä ja työn vastapaino. Pasi on aina tehnyt tilaa ja antanut mahdollisuuden tälle harrastukselle.” Pasi taas kertoo harrastavansa peltoviljelyä.

Tila työllistää isäntäväen lisäksi myös yhden kanalatyöntekijän.