KUIVISEN TILA

Kuivisen tilalla Seinäjoen Ylistarossa on kasvatettu broilereita vuodesta 2001 lähtien. Tilan isäntä Kari Kuivinen on virkamiesperheen poika, jonka kotona ei ollut maatilaa. Kanojenhoito tuli tutuksi, kun Kari ryhtyi 10-vuotiaana pikkupoikana auttelemaan naapuriaan, jolla oli broileritila.

”Haapalan Markun luona kävin ottamassa tipuja vastaan ja aukomassa ovia lastauksessa”, muistelee Kari, joka jo parikymppisenä kasvatteli omia broilereita. Vuodesta 2012 lähtien hän on isännöinyt omaa tilaa Kainaston kylässä. Karilla on yksi työntekijä, ja tarvittaessa hän saa apua myös tutuilta kasvattajilta esimerkiksi untuvikkojen saapuessa. Yhteistyö on molemminpuolista. Myös Sonja-vaimo auttaa tarpeen mukaan. ”Lapsetkin olisivat kovasti työn touhussa, mutta he ovat vielä niin pieniä, ettei ihan joka paikkaan pysty ottamaan mukaan.” Kanojen hoito on tarkkaa työtä. ”Pari kertaa päivässä kierretään hallit, ja käyn kyllä päivän mittaan kasvattamoissa muutenkin monta kertaa, sillä ne ovat tässä sadan metrin päässä. Vaikka halleihin on etäyhteydet, aina on hyvä käydä myös paikan päällä varmistamassa, että kaikki on ok.” Koneelta seurataan hallien lämpötiloja, kosteutta ja rehunkulutusta. ”Kun on useampi kasvattamo, lukemia pystyy helposti vertailemaan keskenään: Jos ne pysyvät lähellä toisiaan, kaikki on yleensä hyvin.” Untuvikot tulevat kasvattamoihin aina samalla viikolla eri päivinä. Karin mukaan rankin työvaihe on kuitenkin lastaus, johon siihenkin menee useampi päivä.

”Mieluisimpia ovat ne päivät, kun tulee teuraseräraportti ja näkee, että erä onnistui hyvin. Koskaan ei voi olla täysin varma, miten kanat ovat kasvaneet, eli yllätyksiäkin voi tulla. Sitten funtsitaan ja opitaan. Vaikka olen tehnyt tätä työtä vuodesta 2001, vieläkin tulee vastaan uutta opittavaa.” Kuivisen perhetilan pelloilla viljellään vehnää, joka käytetään omien kanojen ruuaksi. Pellot saavat ravinnetta kananlannasta, jota riittää myös sopimuspelloille. Kasvattamot lämpiävät hakkeella. Isännällä on harkinnassa myös oman aurinkovoimalan hankkiminen. Kari saa silloin tällöin kuluttajapalautetta Kuivisen perhetilalla tuotetusta lihasta. Erityisesti mieleen on jäänyt eräältä mummolta tullut joulukortti. ”Hän oli syönyt meidän tilan Hornet-siipiä ja oli kovasti tykännyt. Onhan se aina itsellekin mukavaa, kun näkee kaupassa oman tilan lihaa.” Vapaa-aika kuluu perheen parissa. Kari on aina ollut vannoutunut rallimies, ja tälläkin hetkellä Kuivinen Racing -tallilla on yksi auto, jota ajaa pikkuserkku Timo Kuivinen. ”Olen laajentanut tuotantoa aika monena vuotena, ja valitettavasti oma harrastaminen on vähän kärsinyt.