LARVATALON TILA

Larvatalon tila sijaitsee Seinäjoen Nurmossa ja on yksi alueen vanhoista kantatiloista. Tila on ollut saman suvun hallussa jo vuodesta 1560 lähtien. Tällä hetkellä vetovuorossa on suvun 16. isäntäpari, Petri ja Mari Penttilä.

Vuosisatoihin mahtuu monenlaista koti- ja eläintaloutta, mutta 1960-luvulla Petrin isä, Reino Penttilä, rakensi vieläkin toiminnassa olevan lihasikalan ja 1970-luvulla aloitettiin broilerituotanto – ensimmäisten joukossa Suomessa. Tästä oli nuorenparin hyvä aloittaa sukupolvenvaihdoksen jälkeen vuonna 1997. Toimintaa on laajennettu vuosien saatossa niin, että tilalla on tällä hetkellä kolme broilerihallia sekä pieni lihasikala. Broilerikasvattamoita ollaan rakentamassa vielä yksi lisää.Työt on tilalla jaettu siten, että Petri hoitaa siat ja osan kanoista, ja Mari kiertää pelkästään kanaloita. Töissä on apuna yksi osa-aikainen työntekijä, mutta enimmäkseen pariskunta hoitaa työt kahdestaan. Penttilät uskovat, että huolellisuus, hyvät untuvikot, rehu ja olosuhteet ovat tärkeimmät kulmakivet broilerinkasvatuksessa.”Hälytysvalmiudessahan me olemme vuorokauden ympäri. Mahdolliset viat korjataan pikimmiten, jotta eläimet saavat elää mahdollisimman stressittömän ja hyvän elämän.” ”Onhan se itsestään selvää, että terveitä eläimiä on paljon mukavampi hoitaa. Lisäksi se on myös tuottavampaa”, pariskunta tuumaa. Viljaa eläimille saadaan omilta lähipelloilta. Kun oma sato alkaa olla syötynä, ostetaan kanoille lisää vehnää lähialueen viljanviljelytiloilta. 

VAPAA-AIKANA URHEILLAAN

Marin ja Petrin vapaa-aika kuluu joko omien tai lasten urheiluharrastusten parissa. Usein perheenjäsenet juoksevat jonkinlaisen pallon perässä tai kannustavat toisiaan kentän reunalla. Myös rantasaunan lämmitys ja puuhastelu puutarhassa ovat mieluista ajanvietettä. Häivähdys ammattiylpeydestä tulee, kun näkee kaupan hyllyssä oman tilan paketin. Silloin tietää, että paketissa on takuuvarmasti turvallista, puhdasta, antibioottivapaata lihaa, joka on antanut työtä monelle suomalaiselle käsiparille. ”Paketti päätyy toivottavasti sellaiseen ruokapöytään, jossa sitä kotimaisuutta ja työn määrää osataan arvostaa”, Penttilät miettivät. Perheen poika on alkanut hiljalleen kiinnostua maatilan töistä ja on suunnitellut alalle kouluttautumista. Kahdella tyttärellä tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki. Toivomuksena olisi, että aikanaan tilan jatkaja, 17. sukupolvi, saataisiin samasta suvusta. Perinnöksi on tarkoitus jättää toimiva ja yhden perheen elättävä maatila.