Tuntuu, että vuodessa on kaksi ajankohtaa, jolloin oletetaan maailman tulevan valmiiksi: joulu ja juhannus.

Joka päivä armo uus ja puolivuosittain välitilinpäätöksen paikka niin työssä kuin muussakin elämässä. Kovasti en usko uudenvuoden- tai kesälupauksiin, mutta siihen uskon, että välillä on viisasta hiukan pysähtyä miettimään, mitä on tullut tehtyä ja mihin suuntaan haluan tästä jatkaa.

Esimieheni kysyi keväällä meiltä, mitä onnistumisia tulee mieleen menneeltä vuodelta. Kysymys yllätti kuulijat, koska olimme jo autuaasti unohtaneet vuoden 2016 ja kovasti käynnistämässä vuoden 2017 toimintaa. Onnistumisia oli useita – niin uuden kehittämisen suhteen kuin perusprosessien läpiviennin osalta. Jatkoin ajatusleikkiä pidemmälle: mietin, mikä meidät saa vuodesta toiseen rullaamaan uusia tavoitteita kohti.

Mielestäni jokainen työpäivä on koulutuspäivä. Joka päivä oppii uutta, joskus jopa vahingossa ja kantapäiden kautta.

Kun katselen Atrialla ympärilleni, niin yhä vahvempana on tunne, että merkittävää ihmisen menestymiselle työssä on se, kenen kanssa hän saa tehdä töitä. Henkilöstökyselymme avoimien vastauksien koontiraportissa on monta sivua tekstiä, jossa parhaaksi asiaksi työpaikalla määritellään työkaverit. Mielestäni jokainen työpäivä on koulutuspäivä. Joka päivä oppii uutta, joskus jopa vahingossa ja kantapäiden kautta. Mutta oppimista ei tapahdu ilman vuorovaikutusta, keskustelua muiden kanssa. Tämä ominaisuus vahvistuu, mitä enemmän on ikäkilometrejä takana (uskokaa pois, nuoriso).

Varma olen myös siitä, että mitä enemmän meillä on ammattitaitoa, sitä enemmän on onnea. Ammattilaisen työtä seuratessa se näyttää ulkopuolisen silmissä helpolta, koska työvaiheet saattavat näyttää jopa automatisoiduilta. Hiljaista tietoa esimerkiksi erilaisten linjastojen sielunmaisemasta ei voi oppia muuten kuin tekemällä pitkään työtä. Uusilta työntekijöiltä tulee joka vuosi sama viesti työnopastajien ja perehdyttäjien ammattitaitoon liittyen: osaavia, ammattiylpeitä ja auttavaisia oman alansa ammattilaisia.

Osaamista ei hankita hetkessä, eikä osaaminen ole mikään stabiili, pysyvä asia.

Koneita ja laitteita kehittämällä pääsee samalle tasolle kuin muut toimijat ja kilpailijat, mutta eron onnistumiseen tekee henkilöstön osaaminen. Mietimme sitten Sikalinjan suurinvestointia tai vientilupaa Kiinaan: Toteutus on kiinni meidän atrialaisten osaamisesta. Osaamista ei hankita hetkessä, eikä osaaminen ole mikään stabiili, pysyvä asia.

Atriallakin on jo vuosia tehty liiketoimintalähtöinen koulutus- ja kehittymissuunnitelma, joka pyrkii ennakoimaan myös tulevaisuuden osaamistarpeita. Joku sanoi, että hyvin suunniteltu on vielä kokonaan tekemättä – tässäkin kohtaa suunnitelmien toimeenpanijat erottautuvat. Ja toimeenpanon me osaamme!

Parasta osaamista – pellolta pöytään. Muuta osaamistavoitetta ei voi olla.