Luin jostain tämän lauseen. Se herätti ajatuksia.

Maapallon ruoan riittämättömyys kulminoituu keskusteluissa usein soijan ja muiden kasvien syöttämiseen kotieläimille. Ajatellaan, että kasvit hyödynnettäisiin paremmin, kun niitä ei kierrätettäisi kotieläinten kautta. Tämä on joiltain osin totta.

Mutta mitä me täällä kylmässä Pohjolassa sitten söisimme? Tämän satokauden kasvintuotanto meni kylmän kesän ja syksyn sateiden takia persiilleen. Leipomoteollisuuteen kelpaavaa vehnää ei tullut nimeksikään ja osa vehnästä jäi jopa peltoon. Ohra- ja kaurasato olivat kohtuullisia, mutta niidenkin elintarvikelaatuisuus on heikkoa. Herne- ja härkäpapusadot epäonnistuivat suurelta osin. Kikherneet, linssit ja avokadot eivät ole vieläkään tuottaneet satoa, ei myöskään soija. Peruna menestyi jotenkin.

Mihin elintarvikkeeksi kelpaamattomat peltojen antimet laitetaan? Kaatopaikalle? Eikä tämä koske vain tätä vuotta. 35 prosenttia peltopinta-alastamme tuottaa nurmea, joka kelpaa ainoastaan naudoille. Vilja-alastamme normaalivuosinakin noin puolet kelpaa vain rehuksi. Mihin laitetaan elintarviketeollisuuden sivutuotteet, kuten etanolituotannosta syntyvät ohravalkuaisrehut, panimojen mäskit, sokeriteollisuuden melassit ja melassileikkeet, meijereiden herat, myllyjen leseet, öljynpuristamoiden rypsirouheet, ranskanperunateollisuuden perunapulpat? Ellei meillä olisi kotieläintuotantoa, joka voi muuttaa ne ensiluokkaiseksi proteiiniksi, sivutuotteet jäisivät jätteiksi.

Kotieläintuotantoa pidetään suurimpana syntipukkina soijan käytön kasvamiseen ja sademetsien hakkaamiseen. Varsinkin broilerin luullaan kasvavan vain soijaa syömällä. Atrialaisen broilerin rehusta 80 prosenttia koostuu kuitenkin kotimaisista rehuviljoista: kuoritusta kaurasta ja rehuvehnästä. Vain noin 12–15 prosenttia on soijaa. Soijan käyttöä on jo vähennetty lisäämällä kotimaisen kuoritun kauran, rypsin, herneen ja härkäpavun käyttöä ja sama suunta jatkuu.

Atrialaisen broilerin rehusta 80 prosenttia koostuu kuitenkin kotimaisista rehuviljoista.

Vertailun vuoksi: kiloon tofua käytetään noin kilo soijaa. Samaan määrään atrialaista kananlihaa soijaa kuluu noin 300 grammaa. Vastuullisena ihmisenä en siis syö tofua.

Siat käyttävät vielä vähemmän soijaa, noin 6–10 prosenttia ruokinnasta. Myös sikatalouden soijan käyttöä on aktiivisesti vähennetty ja vähennetään edelleen. Ohravalkuaisrehu – sivutuote – on atrialaisten sikojen pääasiallinen proteiinilähde rehuviljan lisäksi.

Naudanrehuissa soijaa on käytetty hyvin vähän ja nyt luovuimme soijan käytöstä kokonaan. Naudan niin sanottu väkirehu koostuu kotimaisista viljoista, teollisuuden sivutuotteista sekä rypsirouheesta. Yli puolet lehmän syömästä rehusta on nurmirehua, jota kasvatetaan alueilla, missä mikään muu viljelykasvi ei menestyisi. Ilman maidon- ja naudanlihantuotantoa kolmannes pelloistamme siis kasvaisi pajukkoa. Suomessa naudanlihansyönti ja maidonjuonti on oikeasti ekoteko.

Naudanrehuissa soijaa on käytetty hyvin vähän ja nyt luovuimme soijan käytöstä kokonaan.

Kotieläintuotannon ajatellaan kuluttuvan myös paljon vettä. Meillähän vettä riittää – tänä syksynäkin enemmän kuin tarpeeksi. Meidän ei tarvitse kastella kasvustoja, paitsi varhaisperunaa kevään hallaöinä tai kuten minä viime keväänä 6. toukokuuta, kun sulatin routaa lämpimällä vedellä, jotta sain omat varhaisperunani istutettua.

Luke oli vertaillut suomalaisen, hollantilaisen, australialaisen ja kiinalaisen maidontuotannon vedenkulutusta. Suomessa maidon tuottamiseen kuluu noin 5 litraa vettä maitolitraa kohden. Vastaava luku esimerkiksi Hollannissa on kymmenkertainen ja muissa vertailumaissa vielä suurempi rehukasvustojen kastelutarpeen vuoksi.

Niin terveellisen ja trendikkään avokadon tuottamiseen kuluu vettä 560 litraa kiloa kohden. Sitä kasvatetaan yleensä maissa, missä vedestä on muutenkin pulaa. Esimerkiksi Perussa, josta avokadoa Suomeenkin paljon tuodaan, yksistään pääkaupungissa Limassa 1,5 miljoonaa ihmistä kärsii puhtaan juomaveden puutteesta.

Me hyväosaiset suomalaiset voimme vielä tällä hetkellä valita, kasvatammeko ruokamme itse vai viemmekö me ruoan heiltä, jotka sitä meitä enemmän tarvitsevat.