Sain kutsun työntekijän määräajoin tehtävään terveystarkastukseen työterveyshuollostamme. Näistä tarkastuksista on aina työkavereiden kesken puhetta, että toivottavasti tarkastusilmoitus tulee tarpeeksi ajoissa, jotta ehtii muuttaa kaikki elämäntapansa. Ettei tule noottia.

Tutkimustulosten kuuleminen on aina jännittävää eikä puntarille astuminen tai vyötärönympäryksen mittaaminen ole niitä kaikkein mukavimpia hetkiä. Nämä mittarit kun eivät valehtele.

Minulle tehdään kysymyksiä liikuntaan, lepoon, syömiseen liittyen. Saan myös käytännönläheisiä ohjeita siitä, miten ylläpitää terveyttä tästä eteenpäinkin. Hellän päättäväisesti minua ohjataan terveellisiä elämäntapoja kohti. Aina itsekään en ymmärrä omaa parastani.

Jälkikäteen tuli taas hyvä mieli: meidän työterveysalan ammattilaiset analysoivat tuloksia verikokeiden, sydänfilmien, kyselyn, haastattelun ja tutkimusten avulla minun hyödykseni. Tarkemmin ajatellen tämähän on vain osa työnantajani työkykyhuolehtimista. Kun selaan intraa, henkilöstöedut on saanut aivan oman välilehtensä. Muutamia mainitakseni: on kulttuuri- ja liikuntaseteleitä, työnantajan tarjoamaa välipalaa, erilaisia työkykyä ylläpitäviä harraste- ja tykyryhmiä, koulutus- ja kehittämistoimintaa. Jopa vapaa-ajan tapaturmavakuutuksen Atria on minulle ottanut.

Näyttää siltä, että työnantajani tekee kaikkensa, että työkykyni säilyisi mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään. Pitäisiköhän minun itsekin ehkä tehdä jotain? Pitäisi vissiin.

Näyttää siltä, että työnantajani tekee kaikkensa, että työkykyni säilyisi mahdollisimman hyvänä mahdollisimman pitkään.

Mitähän sellaista terveempään elämään suuntaavaa voisin luvata,  että se olisi realistista myös toteutua? No, keksin ainakin yhden: nuku riittävästi. Kuulemma nykyisten tutkimusten mukaan unen aikana aivot eivät lepää, vaan mm. järjestävät valveilla opittua sekä hankkiutuvat eroon haitallista aineista. Eli tavoitteena vähintään kahdeksan tunnin aivopesu joka yö!

Eli tavoitteena vähintään kahdeksan tunnin aivopesu joka yö!