Hesarissa julkaistiin hiljattain Luonnonvarakeskus Luken (Kyttä et al. 2023) tekemä tutkimus ja siihen liittyvä artikkeli, jossa selvitettiin suomalaisten nykyruokavalion ja erilaisten vaihtoehtoruokavalioiden vaikutusta globaaliin lajikatoon.

Tutkimuksessa oli mukana viisi eri ruokavaliota: Nykyinen, lihan puolittaminen, lihan vähentäminen kolmannekseen, kala- ja maitopainotteinen sekä vegaani. Ruokavalioissa oli huomioitu myös suklaan syönti sekä kaakaon ja kahvin juonti, joiden ympäristövaikutukset olivat suhteellisen suuret.

Tutkimus oli varmasti tehty erittäin huolellisesti ja oikein. Ongelmana oli vain se, että siinä käytettiin ainakin broilerin ruokinnan osalta viisi vuotta vanhaa tietoa.

Nykyruokavalion biodiversiteettivaikutuksista 85 prosenttia tapahtuu ulkomailla, vaikka kotimaisen ruoan osuus on suuri. Tikunnokkaan nostettiin kotimainen broileri sen syömän tuontisoijan vuoksi. Vegaaniruokavalio vähensi globaalia lajikatoa, vaikka sen kotimaisuusaste olikin alempi.

Tutkimus oli varmasti tehty erittäin huolellisesti ja oikein. Ongelmana oli vain se, että siinä käytettiin ainakin broilerin ruokinnan osalta viisi vuotta vanhaa tietoa. Broilerin ruokinta, jos mikä, on tehnyt hurjia harppauksia tänä aikana.

Tutkimuksessa oli käytetty lähteenä Luken vetämässä Sian- ja broilerinlihan ympäristökilpailukyky -hankkeessa (SBYM) kerättyjä tietoja. Myös Atria oli siinä mukana. Hanke alkoi vuonna 2018 ja päättyi jatkoajan jälkeen 2021. Broileria koskevat tiedot kerättiin vuodelta 2018, mutta tulokset julkaistiin tieteisarviointien jälkeen vasta tänä vuonna (Usva et al. 2023). Pärjäsimme kansainvälisessä vertailussa hiilipäästöjen osalta erinomaisesti. Emme kuitenkaan tyytyneet siihen, vaan jatkoimme omaa työtämme broilerin ympäristövaikutusten ja varsinkin soijan käytön vähentämiseksi.

Soijaa korvataan kotimaisilla kuoritulla kauralla, rehuherneellä, rypsipuristeella ja härkäpavulla.

SBYM-hankkeen mukaan broilerin rehussa käytettiin 17 prosenttia soijarouhetta koko Suomessa vuonna 2018. Soijan käyttö oli noin puolet pienempi verrattuna kansainvälisiin keskiarvoihin. A-Rehun/Atrian broilerinrehuissa osuus oli tuolloinkin vain 14 prosenttia (kaikki sertifioitua). Tällä hetkellä se on alle yhdeksän prosenttia ja vähenee edelleen. Tämän on mahdollistanut pitkäjänteinen työ meidän omassa rehutuotannossamme. Rehuraaka-aineista yli 90 prosenttia on kotimaisia. Soijaa korvataan kotimaisilla kuoritulla kauralla, rehuherneellä, rypsipuristeella ja härkäpavulla. Suurimpana pullonkaulana on ollut kotimaisten valkuaisraaka-aineiden saatavuus.

Rehuherne ratkaisuna

Atria/A-Rehu on tehnyt merkittävää työtä kotimaisen rehuherneen viljelyn lisäämisessä. Kun aloitimme rehuherneen kokeilun ja käytön broilerinrehuissa vuonna 2015, herneen viljelypinta-ala oli vain 12 000 hehtaaria (5 600 hehtaaria vuonna 2014). Tänä vuonna se oli jo 44 000 hehtaaria. Rehuherne tuo toivottua vaihtelua viljelykiertoon kaikille tiloille. Se parantaa maan rakennetta, sitoo typpeä maaperään ja vähentää lannoitteiden käyttöä. Ilman mittavaa kysyntää ei ole myöskään tarjontaa. Väitän, että ilman atrialaista broilerituotantoa ja omaa rehuteollisuutta rehuherneen viljely olisi edelleen paljon vähäisempää ja soijan käyttö suurempaa. Kiitos kuuluu myös kasvinjalostajille, jotka ovat tuoneet markkinoille erinomaisia uusia lajikkeita.

Olisi erittäin mielenkiitoista tietää, mikä atrialaisen broilerituotannon globaali lajikatovaikutus on nyt.

Nyt elämme vuotta 2023 ja saamme lukea lehdestä, kuinka kotimainen broileri aiheuttaa mittavalla tuontisoijan käytöllään laajaa lajikatoa maailmalla. Lähtötietona käytetään viisi vuotta vanhoja lukuja. Lähteiden ”ikä” on valitettavan usein tieteellisen tutkimuksen haaste. Toivottavasti emme ole kuitenkaan tehneet turhaa työtä. Olisi erittäin mielenkiitoista tietää, mikä atrialaisen broilerituotannon globaali lajikatovaikutus on nyt. Loogisesti ajateltuna sen täytyy olla huomattavasti pienempi.

Erilaisten ruokavalioiden vaikutus asiaan kuin asiaan pystytään kyllä teoriassa laskemaan. Eri asia on kuitenkin eri ruokavalioiden käytännön toteutus. Tänäkin vuonna, kylmän kevään, kuivan kesän ja sateisen syksyn jälkeen elintarvikelaatuista viljaa (kuten leipävehnää, mallasohraa, myllykauraa) näyttää tulevan todella vähän, mutta onneksi ne kelpaavat pääosin kuitenkin rehuksi.  Linssit ja mustapavut eivät tänäkään kesänä kasvaneet Suomessa, ja härkäpavun elintarvikelaatu näyttää olevan heikkoa. Varsin huonot sadot on saatu muuallakin maailmassa erilaisten luonnonilmiöiden takia, ja yksi merkittävä maatalousmaa on käytännössä pois pelistä.

Onpa meillä kuitenkin tuota parjattua kotieläintuotantoa, joka taitaa taas ensi talvenakin pelastaa meidät nälkäkuolemalta ja turvata ruoan omavaraisuuden.