Tämä aika tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Maailma on avautunut nopeammin kuin oletin, kuluttajat ovat palanneet syömään ja juomaan. Nyt halutaan nauttia asioista, joista ei olla pariin vuoteen päästy nauttimaan. 

Innokkaalle tekijälle on paljon onnistumisen mahdollisuuksia. Aika on yrittäjälle otollista: vapaita liiketiloja on tarjolla. Ikävä kyllä kaikki eivät ole kestäneet korona-aikaa. Ilmiö on ollut vielä rajumpi muualla, esimerkiksi Jenkeissä kolmannes ravintoloista on sulkenut. Synkkinä hetkinä olen itsekin miettinyt, kannattaako jatkaa. Juuri nyt kysyntää riittää, mutta inflaation huutaminen voi alkaa vaikuttaa ostovoimaan.

Yrittäjän näkökulmasta suurin uhka on työntekijäpula. Omassa arjessani se painaa eniten: irtisanomiset ja paikkojen täyttämisen mahdottomuus vievät todella ison osan ajastani. En ihmettelisi, että moni lopettaa, kun henkilökunnan saaminen on mahdotonta.

Yrittäjän näkökulmasta suurin uhka on työntekijäpula.

Sekä työelämän että kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta lyhytjänteisyys on tälle ajalle leimaa-antavaa. Koen että ihmiset ovat vielä lyhytjänteisempiä kuin ennen. Kaikki halutaan kokea nyt heti, mihinkään ei haluta tuhlata aikaa, pitää päästä koko ajan seuraavien elämysten pariin. Tämä tulee vaikuttamaan ravintoloiden toimintamalleihin. 

Sekä työelämän että kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta lyhytjänteisyys on tälle ajalle leimaa-antavaa.

Uskon, että väliaikaiset jutut lisääntyvät: kun asiakkaat haluavat koko ajan jotain uutta, pop upit ja lyhytikäiset teemaravintolat lisääntyvät. Kun sykli muuttuu lyhyemmäksi, ei tehdä enää levyjä vaan yksittäisiä biisejä. Pysyviä kivijalkaravintoloita tulee vähemmän, projektiluontoisia pop-upeja enemmän.

Janan eri päissä ovat pitkät lounaat tai illalliset, joihin todella panostetaan, ja nopeat yksittäiset elämykset. Uskon molempien lisääntyvän. On tietty ihmisryhmä, joka haluaa kuluttaa syömiseen aikaa ja rahaa ja panostaa isosti elämykseen. Se on nuorempi menestyjäsukupolvi, joka on kenties kuullut pitkistä lounaista vanhemmilta kollegoilta tai nähnyt niistä vilauksen uransa alkupuolella. He haluavat palata aikaan, jolloin ei tarvinnut käydä spinningissä ruokatunnilla tai ennen työpäivää. Mahdollisuuksia kabineteissa istuttuihin iltoihin haetaan!

Janan eri päissä ovat pitkät lounaat tai illalliset, joihin todella panostetaan, ja nopeat yksittäiset elämykset. Uskon molempien lisääntyvän. 

Aikaamme kuvastaa hektisyys, levottomuus ja hetkessä eläminen – ja nopeita elämyksiä voivat hakea samat asiakkaat eri tilanteessa. Niiden, jotka kulkevat ajan hermolla, pitää päästä testaamaan kaikkea ja kaikesta ollaan lyhyen hetken tosi innoissaan. Ihmiset seuraavat esimerkiksi, missä ruokarekat liikkuvat. Viime kuussa juttu oli Karhupuiston Kot-burger, ensi viikolla jo jotain muuta.

Olen tyytyväinen etenkin yhteen korona-ajan ilmiöön: olemme valmiimpia matkustamaan elämysten perässä kotimaassa. Hyvän ravintolan ei tarvitse olla kävelymatkan päässä rautatieasemalta, vaan ilahduttavan paljon hyviä ravintoloita on pitkin maakuntia, erämaissa ja saaristossa. Se on enemmän kuin tervetullutta!

Myös take away ja verkkokauppa ovat viimein lyöneet läpi, enkä näe paluuta entiseen. Uskon, että kotiin tilattu valmis ruoka jää elämään. Myös kauppa hyötyy tästä: kotona syöty laadukkaampi valmisruoka kasvaa.

Varmaa on myös, että kaikille palveluille, jotka helpottavat juhlien ja illallisten järjestämistä kotona, on kysyntää. Jää nähtäväksi, ketkä meistä yrittäjistä osaavat viilata mallinsa niin järkeväksi, että se pysyy hengissä. Jatkossa erottuvat ne ravintolat, joiden liikeideaan sopii painotus take awayhin. Fine dining -ravintoloiden tuote ei toimi take awayna. Uskon kuitenkin, että ruokakassit jäävät elämään. 

Haluaisin Tähtikokin ruokakassin takiakin osata ennustaa, pysyvätkö ne ison piirin huvituksena vai tuleeko niistä satunnainen kuriositeetti. Meillä on jo kymmenes menu myynnissä! Tähtikokin kassin ajatusta on mietitty uusiksi, sillä joudumme uudella tapaa etsimään asiakaskuntaa. Juuri nyt, ravintoloiden avauduttua, kaikki haluavat syömään ravintolaan. Jatkamme konseptin kanssa kunnes näemme, mihin se asettuu uudessa normaalissa. Koska pienessä ravintolassa ei mahdu toteuttamaan samaan aikaan kassia ja illallista, se toimii meillä omana yksikkönään. Se on tuotteena kiva, toivon sille jatkoa.

Voidaanko sopia, että yksi juttu on nähty ja saa hävitä? Meille ravintoloitsijoille no-show on todellinen ongelma. Toivoisin, että asiakkaat arvostaisivat ravintoloita ja yrittäjiä ja ilmoittaisivat, jos eivät ole tulossa. Pienessä ravintolassa se, että neljän hengen pöytä on tyhjänä, voi syödä jopa 20 prosenttia illan myynnistä. Se on iso juttu välinpitämättömyyden takia! Lisäksi samaan aikaan joku muu jää ilman toivomaansa pöytää. Uskonkin, että varausmaksu tekee paluun, sillä se suojelee yrityksiä taloudellisilta takaiskuilta.

Olen iloinen, että ihmiset ovat pandemian aikana heränneet huomaamaan, miten tärkeätä on saada kokoontua yhteisen pöydän ääreen nauttimaan hyvästä ruoasta ja juomasta.